Tampereen poliisilaitoksen muistotaulu. Virantoimituksessa menehtyneiden poliisien muistotauluja on ainakin Helsingin, Lounais-Suomen, Pohjanmaan ja Itä-Uudenmaan poliisilaitoksilla.
Aiheena virantoimituksessa menehtyneet poliisit kiinnostavat varmasti suurta osaa ihmisistä, niin myös minua. Vertaillessani listoja ja juttuja vanhoista tapauksista, huomasin että niissä on paljon ristiriitaisuuksia. Nimet, päivät, vuodet ja tapaukset vaihtelivat ja menivät keskenään sekaisin.
Asia alkoi vaivata itseäni siinä määrin, että aloin perehtymään aiheeseen syvällisemmin. Materiaalia löytyi tapauksesta riippuen hyvin vaihtelevasti. Kaikki materiaali ja tieto mitä olen saanut kaivettua, on peräisin avoimista lähteistä, mitään tietoa aiheeseen liittyen en ole etsinyt viranomaisjärjestelmistä. Siihen minulla ei ole oikeutta koska se ei liity virkatyöhöni. Tomi Keskisen tapauksen kohdalla tilanteet liittyvät osittain omiin muistikuviin mitä kuulin tilanteen viestiliikenteestä, sillä olin töissä tuona murheellisena yönä.
Käytin lähteenä paljon Suomen Poliisilehtiä sekä Poliisimies-lehtiä. Niissäkin huomasin paljon asiavirheitä, kun etsin syntymäaikoja ja -paikkoja. Kuolinaikakin saattoi olla virheellinen, vaikka lehdet uutisoivat tapauksista melko tuoreeltaan. En sitten keksinyt parempaakaan tapaa saada varmuutta kuolinajalle kuin käydä katsomassa hautakivestä. Alkoi iso urakka selvittää, mihin kukin on haudattu. Seurakunnilta ja hautausmaiden hoitajilta sai apua vaihtelevasti. Tässäkin tuli vastaan nykyiset tietosuojapykälät, millä perusteella joissain tapauksissa kieltäydyttiin luovuttamasta tietoa minulle.
Nykyisin on käytössä erilaisia hautahakupalveluita, mistä oli iso apu. Muutamien vanhempien hautojen kohdalla on valitettavasti niin, ettei niitä enää ole, koska ei ole ketään kuka niistä huolehtisi. Keväisin olen odottanut lumien sulamista, että pääsen kiertämään hautausmaita, sillä usein joutuu vain järjestelmällisesti kiertämään hautausmaata ja etsimään oikeaa hautaa. Toki monesti olen tavannut hautausmaanhoitajan, joilta kysymällä on saanut tietää kyseisen haudan sijainnin. Tässä hommassa onkin sitten tullut tuhansia ajokilometrejä ja monena kesänä kulunut lukuisia vapaa- ja lomapäiviä. Ja vielä on paljon kierrettävää.
Kansalliskirjaston digiarkisto on myös ollut erittäin tärkeä tiedonlähde. Monissa tapauksissa olen saanut vanhoista sanomalehdistä selvyyttä tapahtumien kulkuun, kuolinilmoituksista löytänyt hautapaikan, saanut tietoa urasta ja perhesuhteista.
Itseäni vaivasi myös suuresti se, että virantoimituksessa kuolleiksi laskettiin vain väkivallan kautta menehtyneet. Poliiseja on kuitenkin kuollut työvuoron aikana onnettomuuksissa niin harjoituksissa, liikenteessä kuin erilaisissa työhön liittyvissä tilanteissa. Toinen keitä ei ole aiemmin huomioitu on sodan aikana poliiseina työskennelleet, ketkä eivät lähteneet rintamalle mutta kuolivat sotatoimien seurauksena kuten vaikkapa pommituksissa. Mielestäni myös nämä henkilöt tulee huomioida virantoimituksessa kuolleina. Mielelläni näkisin heidänkin laattansa muistoseinällä. Mukaan mahtuu myös poliisiorganisaation kannalta kiusallisia tapauksia. Ollaan oltu työvuorossa mutta tehty jotain ihan muuta kuin mitä pitäisi tai mikä on soveliasta ja lopulta tilanne on johtanut poliisin menehtymiseen. He ovat sitten oma kategoriansa tässä synkässä listassa.
Projektin aikana olen ollut yhteydessä joihinkin menehtyneiden sukulaisiin, puolisoihin, lapsiin, sisaruksiin ja työtovereihin. Keskustelut ovat olleet antoisia ja nostaneet voimakkaita tunteita puolin ja toisin. Vaikka yhteydenottoni on nostanut esiin ikäviäkin muistoja niin ihmiset ovat kokeneet tärkeänä sen, että heidän menehtynyttä puolisoaan, isäänsä, sukulaista ja työtoveriaan muistetaan edelleen. Joissain vanhoissa tapauksissa olen myös pystynyt kertomaan omaisille tapahtumien kulkua. Aiemmin henkilö on ollut vain suvussa ollut poliisi, joka on kuollut työssään.
Tommi Nevalainen
Vartija
Itä-Uudenmaan poliisilaitos