Näkymä Mikkelin torin laidalta räjähdyksen jälkeen elokuussa 1986.
Hyvinkään ampumisessa vakavasti loukkaantunut nuorempi konstaapeli Heidi Foxell tuli julkisuuteen vuonna 2015. Hän on julkaissut kolme kirjaa, joissa kertoo toipumisestaan. Lisäksi Foxell kiertää puhetilaisuuksissa kertomassa väkivallan vaikutuksista. ©Petri Mast/Docendo.
Seuraavaksi on kaksi esimerkkiä tilanteista, joista on ollut poliiseille loppuelämän seuraukset ja vaikutukset. Vammat ja arvet kulkevat aina mukana. Osalla ura poliisina päättyi saman tien, osa palasi takaisin työhön, mutta aiemmat tehtävät eivät olleet enää mahdollisia.
Mikkelin räjähdys vuonna 1986
Joka aamu Mikkelin tapahtumat tulevat mieleen proteesia laittaessa. Kari Tulikoura, Karhu-ryhmä, ylikonstaapeli vuonna 1986
Jos minulla ei olisi ollut luotiliiviä, niin en olisi tässä kertomassa tätä tarinaani. Jussi Makkula, Karhu-ryhmä, ylikonstaapeli vuonna 1986
Elokuun 8. päivänä vuonna 1986 kello 13.30 huppupäinen ryöstäjä otti Jakomäen Kansallis-Osake-Pankissa 12 panttivankia. Tilanne oli poliisille poikkeuksellinen. Suomessa panttivankeja ei ollut koskaan ennen otettu pankkiryöstöjen yhteydessä. Yleensä pankkiryöstäjät pyrkivät ripeästi pakoon tekopaikalta.
Ryöstäjä oli aseistautunut katkaistulla haulikolla. Lisäksi hänellä oli useita kiloja dynamiittia. Ryöstäjä vaati toimittamaan auton sekä 2,5 miljoonaa markkaa. Poliisin toimittama auto ei kelvannut, koska hän arveli siinä olevan seurantalaitteen. Pakoautoksi hän otti pankinjohtajan Volkswagen Passatin, jota ajoi pankin asiakkaista panttivangiksi otettu mies. Lisäksi autossa oli kaksi naista. Ryöstäjä oli takapenkillä viltin alla.
Poliisit lähtivät seuraamaan autoa pitkin Etelä-Suomea. Lopulta auto pysähtyi klo 1:n aikaan Mikkelin torille aivan lääninhallituksen rakennuksen kulmalle. Siellä tilanne seisahtui tuntikausiksi. Kaapparin auto oli tiiviin poliisiautoista muodostuneen saartorenkaan ympäröimä. Ryöstäjä ei missään vaiheessa neuvotellut poliisien kanssa. Ainoastaan autossa olleet naiset keskustelivat poliisin kanssa.
Aamuyöstä tilanne kärjistyi. Autoa alettiin piirittää tiukemmin, jolloin kaappaaja uhkasi räjäyttää auton. Auto lähti liikkeelle ja pysähtyi. Tuolloin molemmat naispanttivangit pääsivät pakenemaan autosta. Auton liikkeellelähtö tulkittiin neuvottelun katkeamisena. Karhun komisario antoi käskyn, ja kaksi ryhmän poliisia ampui autoa kohden. Tämän jälkeen auto räjähti hieman ennen puolineljää aamuyöllä.
Kaappaaja ja panttivankina ollut 25-vuotias mies kuolivat, toinen naisista loukkaantui. Useita poliiseja loukkaantui, heistä ylikonstaapelit Jussi Makkula ja Kari Tulikoura hengenvaarallisesti. Tuohon elokuiseen vuorokauteen päättyi 38-vuotiaan Makkulan ura poliisina. 41-vuotias Tulikoura jatkoi tapahtuneen jälkeen työskentelyä poliisissa.
Kolmen metrin päässä autosta ollut Makkula sai vakavia päävammoja. Hänen toinen silmänsä sokeutui ja oikea korva repeytyi irti. Otsa murtui, ja aivojen ensimmäiseen muistikeskukseen tuli ruhjeita. Molempien korvien tärykalvot puhkesivat. Hauis katkesi ja reisilihaksesta irtosi suuri pala. Räjähdyksen aiheuttama valtava paine repi kaapparin auton kappaleiksi, ja sirpaleita iskeytyi melkein läpi Makkulan liivistä. Reidestä poistettiin useita sirpaleita, joista suurin oli kahdeksan senttiä pitkä. Tulikoura lensi paineaallon vaikutuksesta auton yli kadulle. Häneen osui sirpaleita, oikeasta jalasta lähti pohje kokonaan pois ja osa luusta. Sitä yritettiin korjata, mutta jalka jouduttiin amputoimaan viisitoista senttiä polven alapuolelta. Makkula kävi läpi useita kymmeniä leikkauksia, Tulikourakin noin 15.
Tapahtumista alkoi laaja ja pitkäkestoinen selvitys: mitä oikeastaan oli tapahtunut ja miksi, kuka oli tehnyt päätökset ja millä valtuudella. Tekninen tutkinta osoitti, että räjäytys oli kaapparin oma päätös eivätkä laukaukset olleet osuneet häneen. Tiedotusvälineissä käytiin hyvin kriittistä keskustelua Karhu-ryhmästä sekä laajemmin poliisin johtosuhteista ja vastuunjaosta. Keskeiseksi kysymykseksi nousi, kuka johti liikkuvaksi muuttunutta tilannetta. Oliko johto Pasilassa vai Mikkelissä? Myös entisen poliisin lausuma ”mahtailevasta ja itsevarmasta erikoisryhmästä, joka on täynnä tappajia” päätyi iltapäivälehtien otsikoihin. Mediassa pohdittiin myös kysymystä, oliko ryhmä toiminut omana joukkona vai yksittäisinä poliisimiehinä.
Oikeuskanslerin selvityksen mukaan poliiseja ei tullut asettaa syytteeseen, vaikka tilanteessa oli tapahtunut virheellisiä menettelytapoja ja arviointeja. Lisäksi tehtiin lisäselvitys, joka osoitti, ettei tapauksen tutkinnassa ilmennyt salailua tai epäasianmukaista menettelyä.
Räjähdyksessä kuolleen nuorukaisen omaiset nostivat kuitenkin syytteen Karhu-ryhmää johtanutta komisario Pauli Matilaista, ylikonstaapeli Tulikouraa ja kahta muuta poliisia kohtaan. Omaisten asianajajan mukaan tilanteen käskyvalta oli selvä, se kuului ryhmän komisariolle. Hätävarjelutilanne oli poliisin itsensä aiheuttama, kun se ei päästänyt autoa lähtemään. Lisäksi poliisin toiminnassa oli ollut virheitä Mikkelissä ja jo sitä ennen ja sillä oli aiheutettu sivullisille vaaraa. Asian oikeusprosessi kesti seitsemän vuotta ja eteni korkeimpaan oikeuteen, jossa vuonna 1993 komisario Matilainen tuomittiin päiväsakkoihin kuolemantuottamuksesta ja varomattomuudesta tehdystä virkavirheestä. Tulikoura ja muut syytteessä olleet poliisit todettiin syyttömiksi ja oikeus katsoi heidän toimineen hätävarjelutilanteessa. Komisarion saamaa tuomiota pidettiin Karhussa hyvin epäoikeudenmukaisena. Tulikouran sanoin: ”Oikeudenkäynnissä ei haettu oikeutta vaan ainoastaan syyllistä.”
Makkula ja Tulikoura eivät saaneet myöskään kunnollista jälkihoitoa. He joutuivat taistelemaan korvauksista vuosikausia valtionkonttorin kanssa. Tätä oli vaikea hyväksyä Karhu-ryhmän keskuudessa.
Hyvinkään joukkoampuminen 2012
”Kaiken tän yli kahden vuoden aikana en oo missään vaiheessa pelännyt kuolemaa, enkä pelkää vieläkään. Kaikki tuntuu vaan sitä kyselevän aika ajoin ja jotkut haluavat tietää miten mun pää kestää tän kaiken. Vastaus on että, EN helvetti minäkään tiedä! Suurimman kiitoksen annan kaikille läheisilleni, esim äidilleni, miten hän on joka päivä istunut vierelläni ja ollut se turvakallio johon oon voinut nojata ja vuodattaa tuhannet kyyneleeni. Ja ne ystävät jotka ovat olleet täällä viikosta toiseen tukenani niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Kuinka he ovat jaksaneet päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen tukea minua. Olen äärettömän kiitollinen työtovereilleni miten paljon olen sieltä saanut tukea ja tuntea, ettei minua ole unohdettu. Ja tietysti haluan kiittää kaikkia niitä jotka ovat olleet hengessä mukana tuntisivat minut tai ei. Sain kesän aikana mielettömän määrän kortteja työpaikalleni, jotka olivat tulleet “bulletproof” nimellä. Se antoi mielettömästi lisää voimaa ja jaksamista painaa eteenpäin.” 21.12.2014 Bulletproof
Aamuyöllä 26. toukokuuta 2012 Hyvinkään keskustassa 18-vuotias mies avasi tulen liikerakennuksen katolta Hyvinkään keskustassa ja surmasi kaksi ihmistä ja haavoitti seitsemää. Surmansa saivat 18-vuotiaat nainen ja mies. Hyvinkään käräjäoikeus tuomitsi tekijän elinkautiseen vankeuteen kahdesta murhasta, seitsemästä murhan yrityksestä ja vaaran aiheuttamisesta sekä maksamaan asianomistajille yli 400 000 euroa vahingonkorvauksia ja oikeudenkäyntikuluja.
Nuorempana konstaapelina työharjoittelussa ollut Heidi Foxell haavoittui vakavasti, kun hirvikiväärin laukaus osui häntä vatsaan ja vahingoitti pahasti hänen suolistoaan. Päivystyspoliklinikalle tuotaessa hän kykeni vielä puhumaan, mutta leikkaussaliin siirrettäessä hänen tilansa oli kriittinen verenvuodon takia. Häntä hoitaneen kirurgi Ari Leppäniemen mukaan luoti meni sisään vatsan yläosasta oikealta puolelta. Se rikkoi vatsa-aortan, repi pohjukkaissuolen ja teki useita reikiä muualle ohutsuoleen. Maksaan tuli vaikea-asteinen repeämä. Alaonttolaskimo ja oikeanpuoleinen lonkkalaskimo hajosivat, ja paksusuolen alkuosa repeytyi täysin. Lopulta luoti pysähtyi oikeaan lantioluuhun. Haavoittumisensa jälkeen Foxell on leikattu yli 50 kertaa ja muita anestesiaa vaativia toimenpiteitä hänelle on tehty vähintään saman verran. Leppäniemen mukaan määrä on maailmanennätys.
Foxell kirjoitti ensin anonyymina toipumisestaan Bulletproof-nimistä blogia. Hän kertoi lukuisista leikkauksista, hoitovirheistä ja yli tuhannesta sairaalassa viettämästään yöstä. Foxell tuli julkisuuteen , kun poliisikollega Tuomas Pelkonen juoksi hänen hyväkseen sadan kilometrin ultrajuoksun elokuussa 2015.
Poliisiopinnot jäivät kesken haavoittumisen seurauksena, mutta toukokuussa 2023 hän valmistui poliisiksi. Ammutuksi tuleminen tarkoitti Foxellin vammautumista loppuelämäksi. Hän on kiertänyt eri puhetilaisuuksissa, joissa hän on kertonut omien kokemuksiensa pohjalta poliisityön vaaroista ja silmittömän väkivallan vaikutuksista.