Kuolemansyy on aina selvitettävä

Vaikka pystyn selittämään kuoleman ammatillisesti, myönnän siihen liittyvän jotakin suurempaa kuin biologia ja ammatillinen tietous. Työskentely kuoleman kanssa tekee nöyräksi ja saa yrittämään parhaansa asioiden selvittämiseksi. Kuolemaan ei saa koskaan suhtautua kevytkenkäisesti – tutkinnan pitää mennä niin hyvin kuin mahdollista, ei ”sinnepäin”.

Poliisikoulussa rikostutkinnan opettaja Erkki Salo kertoi vaativasta rikostutkinnasta tavalla, johon samaistuin vahvasti. Kaiken taustalla on ajatus oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Omaiset ja koko yhteiskunta odottavat asioiden selvittämistä, ja halusin olla mukana tässä työssä.

Olen halunnut ottaa haasteita vastaan. Vaikka välillä mennään epämukavuusalueelle, mutta se jos mikä edistää ammatillista kehitystä. Kun iso, vaativa juttu saatiin selvitettyä ja pakettiin, se antoi työhön merkityksellisyyttä.

Ylikonstaapeli Marko Lehtoranta. Hän työskenteli vuosina 2003–2015 vaativassa rikostutkinnassa Tampereen poliisilaitoksella. Vuodesta 2016 hän on opettanut kuolemansyyntutkintaa Poliisiammattikorkeakoulussa.

Kuolemansyyn selvittämisestä säädetään laissa, ja se on aina selvitettävä ennen hautaamista. Kuolinsyy tutkitaan Suomessa lääketieteellisenä tai oikeuslääketieteellisenä selvityksenä. Jos kuolema on johtunut sairaudesta ja vainaja on ollut viimeisen sairautensa aikana lääkärin hoidossa, hoitava lääkäri tai terveyskeskuksen lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen ja antaa hautausluvan. Ruumiinavaus eli obduktio voidaan tehdä tarvittaessa.

Suomessa tapahtuneista kuolemista vain viidesosa tulee poliisin tutkittavaksi. Tavallinen harhaluulo on, että poliisi selvittäisi esimerkiksi kaikki kotona tapahtuneet kuolemat. Poliisi johtaa kuolemansyyntutkintaa, jos kuolema on tapahtunut yllättävästi, sen ei tiedetä johtuneen sairaudesta tai on syytä epäillä, että sen on aiheuttanut rikos, tapaturma, itsemurha, myrkytys, ammattitauti tai hoitotoimenpide. Myös kuolemat erityisissä olosuhteissa, esim. kiinniotettuna tai asevelvollisuuden aikana selvitetään oikeuslääketieteellisesti.  Poliisin kuolemansyyntutkinnan ensisijainen tehtävä on selvittää luotettavasti kuoleman syy ja tapa sekä varmistaa, ettei mahdollinen rikos jää piiloon. Näin turvataan kansalaisen oikeusturva ja oikeusjärjestelmän luotettavuus.

Jos kuolemaan liittyy rikos, poliisin tehtävänä on kerätä kaikki saatavilla oleva tieto ja todistusaineisto tapahtumaan liittyen. Tutkinnan on oltava tasapuolinen. Se tarkoittaa, että selvitystyössä etsitään todisteita yhtä lailla epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan. Ketään ei saa kohdella syyllisenä ennen tuomioistuimen päätöstä. Rikostutkinta on virallinen ja laillinen prosessi, jonka tarkoitus on selvittää totuus rikosepäilystä ja luoda perusta sille, voidaanko asiassa edetä oikeuteen.

Kun selvitystyö on tehty, poliisi päättää tutkinnan ja laatii koko aineistosta esitutkintapöytäkirjan. Tämä kokonaisuus siirtyy syyttäjän käsiteltäväksi eli syyteharkintaan. Jos todisteet ovat riittävät ja syyllisyydestä on todennäköisiä syitä, syyttäjä nostaa syytteen ja asia etenee oikeudenkäyntiin.

Raastavin tilanne omaisten kannalta on, kun henkilö on ollut kateissa pitkään, mutta häntä ei löydetä elossa eikä kuolleena.  Tällaisessa tilanteessa viestintä ja vuorovaikutus omaisten kanssa on erityisen haastavaa.  Vaikka omaiset luultavasti mielessään tietävät, että pitkään kateissa oleva on kuollut, ruumiin löytyminen toisi heille päätepisteen – jotain, mitä haudata ja paikan, jossa käydä muistelemassa.

Epätietoisuudessa eläminen on asia, jonka voi suurin piirtein kuvitella, mutta siihen tuskaan ei voi päästä sisälle. Asia ikään kuin velloo ja roikkuu ilmassa. Lisäksi media säännöllisin väliajoin tuo näitä asioita esiin, mikä ei varmasti helpota tilannetta.

Olin vuonna 2007 Oulussa seminaarissa, jossa pitkään kadonneen henkilön äidillä oli tunteikas puheenvuoro. Myös eräs rikostoimittaja esitelmöi, jossa hän puolusteli iltapäivälehtensä tapaa uutisoida rikoksista. Yleisöltä tuli kriittinen kysymys, eikö kirjoittelutapa loukkaa omaisia ja osoita epäkunnioitusta, koska uutisointi tuntuu enemmänkin mässäilyltä, rahan hakemiselta eikä niinkään inhimilliseltä.  Toimittaja tästä hermostui hieman ja puolusteli, että kyllä omaiset huomioidaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että uutisointi usein on sellaista, että omaisten kunnioittaminen ja heille rauhan antaminen unohtuu. Ylikonstaapeli Marko Lehtoranta, Poliisiammattikorkeakoulu.

Oikeuslääketieteellinen kuolemansyynselvitys

Kun epäselvissä olosuhteissa menehtynyt vainaja löydetään, paikalle saapuu yleensä ensimmäisenä virkapukuinen partio. Se eristää kohteen ja huolehtii, ettei mihinkään kosketa.  Tässä vaiheessa tieto on myös mennyt tutkinnassa työskenteleville poliiseille. Ensimmäisenä suojavarusteiset tekniset tutkijat tutkivat vainajan, dokumentoivat hänen mahdolliset vammansa sekä tapahtumapaikan olosuhteet. Todistusaineistoksi kerätään muun muassa kuten sormenjälkiä ja DNA-näytteitä.  He tekevät rikosilmoituksen ja vainaja kuljetetaan ruumiinavaukseen (obduktio).  Oikeuslääkäri velvoittaa poliisin olemaan läsnä ruumiinavauksessa.  Epäselvissä tapauksissa tuoreet löydökset ja lääkärin lausunnot ovat ensiarvoisen tärkeitä tutkinnalle.  Taktiset tutkijat pääsevät paikalle, kun tekniikka on valmis, ja he vastaavat jutun eteenpäin saattamisesta. Ihanteellista on, että molemmat tutkinnat ovat mukana heti alkumetreiltä.

Poliisi kutsuu rikoksesta epäillyn ja todistajat kertomaan tapahtumista. Vakavammissa tapauksissa poliisi voi joutua turvautumaan lain sallimiin toimiin, kuten pidättämiseen tai kotietsintään, jotta rikoksen selvittäminen onnistuu.

Kuolinviestin vieminen on poliisin vaativimpia tehtäviä

Kun poliisin vastaa kuolemansyyn selvittämisestä, se myös vie kuolinviestin omaisille.  Se on yksi poliisin vaativimmista tehtävistä. Se edellyttää valmistautumista, empatiaa ja vahvaa ammattitaitoa. Jos vain mahdollista, viesti kerrotaan kasvokkain. Puhelimitse ilmoittaminen ei ole suotavaa, ellei omainen ole tavoittamattomissa esimerkiksi ulkomailla. Tehtävälle lähtee yleensä kaksi poliisia.

Omaisten reaktiot vaihtelevat laidasta laitaan, murskaavasta surusta shokkitilaan. Shokissa oleva henkilö voi näennäisesti vaikuttaa rauhalliselta, siirtää asioita toissijaiseen tekemiseen kuten kahvinkeittoon tai voi jopa kieltäytyä uskomasta asiaa.  Viimeksi mainittu on viestinviejän kannalta epämukavin tilanne, sillä hän ei voi olla täysin varma, onko henkilö ymmärtänyt hänelle kerrotun asian.

Kun ihminen avaa ovensa kuolinviestiä tuovalle poliisille, hänen elämänsä muuttuu siinä hetkessä täysin.  Tieto on musertava ja ainutkertainen. Vaikka poliisille tehtävä kuuluu virkatyöhön, sitä ei ohimennen ”vain viedä” tai ”hoideta nopeasti”.  Se on tehtävä kiireettömästi, kunnioittavasti ja arvokkaasti.

Tutkittiin kollegan kanssa aikanaan tapausta missä nuori mies hyppäsi korkean talon katolta alas Tampereen keskustan tuntumassa ja alkuun oli vähän sellaista ilmassa, että joku olisi edesauttanut hyppäämistä, mutta sellaisesta ei saatu mitään näyttöä. Vainajan henkilöllisyyden selvittyä lähdimme ajamaan tämän isän asunnolle Annalaan Kaukajärven kupeeseen ja kuten tavallista, niin kävimme autossa läpi kaikki olennaiset asiat mitä tapauksesta tiedämme. Sovimme, että minä olen ensisijaisesti äänessä, mutta jos en kykenekään syystä tai toisesta puhumaan, niin hän ottaa ohjat. Väestötietojärjestelmän mukaan isä asui yksin.

Soitin ovikelloa, meitä vanhempi mieshenkilö avasi oven. Esittäydyimme ja varmistimme, että hän on tavoittelemamme henkilö. Pyysin, että pääsisimme sisälle asuntoon. Kerroin miehelle, että hänen poikansa oli kuollut tekemällä itsemurhan. Mies ei sanonut siihen mitään vaan ohjasi meidät peremmälle ja tiedusteli haluammeko kahvia, josta kohteliaasti kieltäydyimme. Asunto oli melko askeettinen, mutta siisti. Sellainen vanhemman yksinäisen miehen asunto. Ehkä vähän tuulettamaton, mutta kaikesta oli nähtävissä, että siitä pidetään huolta. Olohuoneessa oli ovaalinmuotoinen sohvapöytä, kaksi nojatuolia ja pieni sohva. Seinällä kirjahylly. Simppeliä, mutta toimivaa.

Mies pyysi meitä istumaan sohvalle, käveli ääneti kirjahyllylle ja otti käteensä valokuva-albumeita. Mies tuli istumaan sohvalle meidän väliimme ja avasi ensimmäisen albumin. Istuimme kaikki ääneti ja katselimme valokuvia. Mies näytti meille kuvia vastasyntyneestä pojastaan, kuvia ristiäisistä, syntymäpäiviltä, päiväkodista, koulukuvia, rippikuvia ja vaikka mitä. Tunnelma oli käsinkosketeltava. Mies istui välissämme kumartuneena albumien puoleen, vilkaisin nopeasti kollegaa ja näin hänenkin olevan liikutuksen vallassa. On vaikea pukea sanoiksi mitä kaikkea ajattelin, mutta siinä hetkessä oli jotain, mitä en unohda koskaan. Menimme viemään miehelle viestin hänen ainoan lapsensa kuolemasta ja hän halusi näyttää meille poikansa elämäntarinan valokuvien välityksellä. Se oli suuri kunnia. Kuolinviesti isälle, ylikonstaapeli Marko Lehtoranta, Poliisiammattikorkeakoulu. 

Nykyisin yhä useammin poliisin kanssa tehtävälle lähtee pappi tai sosiaalipäivystyksen kriisiaputyöntekijöitä. He voivat jäädä pidempään omaisten luo poliisin poistuttua. Tehtävän jälkeen partio käy yleensä tilanteen läpi heti palattuaan autoon. Joskus tilanne voi vaatia lisää keskustelua.  Asioiden sisällä pitäminen ei toimi pitkän päälle. Hyvä esimies osaa haistella tilannetta ja viedä asiaa eteenpäin, jos keskustelulle on tarvetta.