Harjoituksessa 12.10.1995 menehtyneen vanhempi konstaapeli Kuisma Pihlajan muistoksi istutettiin pihlaja Poliisikoulun, nykyisen Poliisiammattikorkeakoulun alueelle. Tapaturma johti perusteellisiin muutoksiin, ja harjoitusturvallisuus tuli tärkeimmäksi asiaksi koulutuksessa. Yksi konkreettisimmista toimista oli latauksenestopuikon suunnittelu ja käyttöönotto.
Etsivä Frans Valmunen sai surmansa Helsingissä Pihlajatiellä sijaitsevassa kerrostalossa vuonna 1954. Tekijä yritti paeta kolmannesta kerroksesta seinustalla kasvaneiden köynnösten avulla. Hän menetti kuitenkin otteensa ja putosi pihalle katkaisten jalkansa. Tekijä jätettiin tuomitsematta syyntakeettomana.
Helmikuun 6. päivä vuonna 1938 sai surmansa 1938 ylikonstaapeli Oiva Vartia Tampereen Hämeenpuistossa sijaitsevassa kerrostalossa. Surmaaja oli virkaveli, mielenhäiriöön joutunut ratsukonstaapeli, joka ampui Vartian hissiin. Surma-ase oli palveluspistooli. Tekijä jätettiin tuomitsematta syyntakeettomana.
Moottoripyöräpoliiseja harjoittelemassa 1960-luvulla. Viimeisin moottoripyöräpoliisin kuolemaan johtanut onnettomuus tapahtui vuonna 1968. Helsingissä moottoripyöräilijä ajoi ylinopeutta Mäkelänkatua pohjoiseen. Vanhempi konstaapeli Jukka Airikainen yritti tavoittaa kaahaajaa, mutta tullessaan Koskelantien risteykseen, linja-auto törmäsi Airikaiseen.
Poliisin vanhin ja laajin toimialue on yleinen järjestys ja turvallisuus. Se sisältää yleisten paikkojen valvontaa, päihtyneiden talteenottoa, yleisötapahtumien turvaamista, koti- ja muita hälytyksiä sekä vaikeita erikoistilanteita. Tehtävällä, vaikka se olisi ns. rutiininomainen, voi aina tapahtua jotakin yllättävää. Tilanne voi muuttua silmänräpäyksessä hengenvaaralliseksi. Osa esimerkeistä on vuosikymmenten takaa, jolloin poliisin toimintamallit, välineet ja varusteet olivat erilaisia kuin nykyisin.
Jouluaaton tragedia Riihimäellä
Jouluaaton iltana vuonna 1950 tuli Riihimäen poliisille ilmoitus, jonka mukaan paikallinen liikennöitsijä pahoinpitelee perhettään. Tehtävälle lähtivät nuoremmat konstaapelit Eino Kääriäinen ja Ailo Virtanen. Poliisi oli joutunut käymään samassa osoitteessa aikaisemminkin isännän häiriökäyttäytymisen vuoksi. Talo sijaitsi lähellä poliisiasemaa. Sisällä odottivat mies ja tämän anoppi, jonka mies oli pakottanut jäämään. Muu perhe oli paennut.
Poliisit keskustelivat miehen kanssa, ja hän vaikutti rauhoittuneen. Koko ajan hänellä oli pistooli piilossa selkänsä takana ja yhtäkkiä hän osoitti sillä poliiseja. Mies nousi ja ojensi pistoolin kohti konstaapeli Virtasta, joka yritti ottaa miestä kädestä, mutta ei ennättänyt. Mies ampui kohti ja Virtanen kaatui lattialle. Hänelle ei jäänyt aikaa vetää esille virka-asetta. Kääriäinen yritti tulla työtoverinsa avuksi. Liikennöitsijä ampui häntäkin. Kääriäisellä ei ollut mukana asetta.
Klo 21.45 tuli uusi ilmoitus ammuskelusta ja paikalle lähti nimismies ja kolme konstaapelia. Mies tuli pihalla vastaan ase kädessään, mutta antautui ilman vastarintaa. Virtanen menehtyi työtoverin syliin. Eino Kääriäisen ruumis löydettiin hieman myöhemmin pihalta linja-auton takaa. Liikennöitsijän suuttumuksen syyksi paljastui lahja, jonka hänen tyttärensä oli saanut ulkomaiselta kirjeystävältään.
Tapahtunut herätti järkytystä valtionjohdossa saakka. Surunvalittelunsa esitti muun muassa pääministeri Urho Kekkonen. Riihimäen poliisiaseman ulkopuolelle kerääntyi väkeä lynkkaustunnelmissa. He vaativat saada liikennöitsijän käsiinsä. Bussiyrittäjä jouduttiin siirtämään joulupäivänä turvallisempaan paikkaan Hämeenlinnan lääninvankilaan. Myöhemmin hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.
Kääriäiseltä jäi vaimo ja kuusi alaikäistä lasta. Virtasta jäivät kaipaamaan puoliso ja kolmevuotiaat kaksoset. Poliisien ammattijärjestö ja Suomen Valtakunnan Urheiluliitto käynnistivät keräyksen hädänalaiseen asemaan joutuneiden uhrien perheiden auttamiseksi. Rahaa ja tavaralahjoituksia tuotiin myös Riihimäen poliisiasemalle. Uuden Suomen Helsingin konttoreille viedyille keräyslistoille merkittiin jo ensimmäisen päivän aikana 45 890 markkaa. Myös valtioneuvosto päätti myöntää konstaapelien leskille tukea.
Siunaustilaisuutta vietettiin 7. tammikuuta vuonna 1951. Tilaisuudessa arvioitiin olleen jopa 10 000 ihmistä.
Kärjistynyt huoltajuuskiista
Heinäkuun 9. päivän aamuna vuonna 1950 poliisi antoi virka-apua lapsen huoltajuuskiistassa Porvoossa. Nimismies Bertel Winberg oli yhdessä lapsen äidin, tämän nykyisen aviomiehen ja konstaapeli Sigurd Karlssonin kanssa mennyt noutamaan perheen entisestä kodista 9-vuotiasta poikaa, jonka huoltajaksi nainen oli oikeudessa määrätty. Nimismies koputti ovelle pyytäen talon isäntää avaamaan. Tämä kieltäytyi sanoen, että hänen täytyy ensin pukeutua. Kun hän ei uusista kehotuksista huolimatta avannut ovea, rikkoivat nimismies ja konstaapeli huvilan kuistin ikkunan ja kiipesivät siitä sisään. Heidän katsellessaan, millä voisivat avata oven, alkoi mies ampua ikkunan kautta. Nimismies oli metrin päässä ovesta eikä ehtinyt mitenkään suojautua. Mies käänsi aseensa kohti konstaapelia, mutta tämä oli hypännyt ulos ikkunasta ja lähtenyt hakemaan apua. Ex-puoliso seisoi ulko-oven edessä olevilla portailla. Yksi miehen ampumista luodeista osui häneen kuolettavasti. Nimismies Winberg kuoli hetken kuluttua tapahtumapaikalle. Talon toisella puolella seissyt naisen puoliso pelastui. Myöhemmin saapui poliisista lisävoimia. Heidän päästyään taloon selvisi, että mies oli surmannut poikansa ja itsensä.
Ryöstäjien jäljillä
Savonlinnassa elokuun 4. päivä vuonna 1977 kello 00.30 poliisi sai ilmoituksen murrosta. Silminnäkijähavainnon mukaan kahden miehen oli nähty murtautuvan Kaurosen rautakauppaan Satamakadulla. Kolme poliisia konstaapelit Jouko Konsti, Matti Pesu ja Paavo Vellonen menivät paikalle. Tietojen perusteella he olettivat kyseessä olevan nuorten päähänpiston ja huomion hakua.
Havaittuaan poliisit murtautujat yrittivät paeta kadun puoleisesta ikkunasta, mutta sielläkin oli vastassa poliisi. Miehet ryntäsivät takahuoneeseen, mutta sitäkään kautta ei ollut enää ulospääsyä. Tämän jälkeen miehet palasivat kadun puolelle rakennusta, mutta saivat vastaansa sisään tulleen konstaapeli Pesun, joka saikin toisen miehistä otteeseensa. Alkoi ammuskelu, jossa Pesuun osui useita luoteja. Myös Konstia kohti ammuttiin kolmesti kuitenkaan osumatta.
Murtovarkaat olivat vankikarkureita. Toinen saatiin kiinni heti. Koirapartio tavoitti Oulun lääninvankilan karkurin pari tuntia ampumisen jälkeen noin kilometrin päästä Kasinonsaarelta. Tämä oli edelleen aseistautunut, mutta ei vastustanut pidätystä. Surmatyössä käytetyt aseet oli varastettu edellisenä yönä Kouvolasta. Surmaa seuraavana päivänä kävi ilmi, että Pesua oli ammuttu kahdella eri aseella ja todennäköisesti kummankin murtovarkaan toimesta. Pesun surmaajat tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.
Tilanteessa mukana ollut vanhempi konstaapeli Jouko Konsti muisteli tapahtunutta vuosikymmeniä myöhemmin. Tehtävä lähdettiin hoitamaan ilman suojavälineitä, kuten tuohon aikaan oli tapana. Tapahtuman jälkeen hän jatkoi pääasiassa kenttätehtävissä ja eläköityi vuonna 2004.
Kokemus rautakaupan hälytykseltä sai varomaan ja herkemmin suojautumaan mahdolliselta vaaralta, mutta poliisityön lopettaminen ei tullut mieleenkään. Tapahtumissa ei ollut myöskään mitään jossiteltavaa: hälytystehtävälle lähdettiin ja siinä toimittiin, niin kuin poliisi tuohon aikaan toimi. Silti itsestä tuntuu, että jos Matti ei olisi ensimmäisenä ehtinyt sisälle, hänen sijastaan siellä olisin ollut minä ja olisin kokenut hänen kohtalonsa. Siihen kylmäverisyyteen ja välinpitämättömyyteen, mikä elokuisena iltayönä rautakauppamurron yhteydessä kohtasi, ei ollut etukäteen neuvoa. Myöhemmin uralla Konstin eteen osui useita tiukkoja paikkoja ja sittemmin keskusteluapuakin olisi ollut tarjolla. Sellaiseen ei tuntenut tarvetta. Ehkäpä se, että työkaveri oli ammuttu viereltä, jollakin tavalla kovetti. Ote artikkelista Poliisisurmasta Savonlinnassa on kulunut tasan 40 vuotta, Itä-Savo 4.8.2017
Mies ryösti aseella uhaten osuuspankin Virtain konttorin Vaskivedellä 4.11.1981 klo 14.45. Rahaa saatuaan mies pakeni jalan, minkä jälkeen pankkitoimihenkilö hälytti välittömästi paikkakunnan poliisin. Koska ryöstäjän pakosuunta ei ollut tiedossa, hälytettiin avuksi poliiseja Ruovedeltä, Ylöjärveltä, Mäntästä, Parkanosta sekä Liikkuvasta poliisista. Ryöstäjän jäljittämiseen osallistui lisäksi kaksi poliisikoiraa.
Yleisövihjeen perusteella Ruoveden nimismiespiirin ylikonstaapeli Osmo Rajamäki lähti yksin seuraamaan Vaskiveden ja Ruoveden välisessä maastossa lumessa nähtyjä jalanjälkiä. Epäilty otettiin kiinni noin kolmen tunnin kuluttua maantieltä, vain pari kilometriä ryöstetystä pankin konttorista. Miehen hallusta löydettiin pienikaliiperinen revolveri. Pidättämisen yhteydessä mies kertoi ampuneensa lukuisia laukauksia perässään seurannutta poliisia kohti. Rajamäki löydettiin kuolleena maastosta. Häneen oli osunut useita laukauksia, osa lähietäisyydeltä.
Liikenteessä tapahtuneita surmia
Ratsupoliisit olivat partioimassa illalla Turun Raunistulassa 7.10.1930. Heidän oli tarkoitus ottaa kiinni pari valoitta liikkuvaa pyöräilijää, kun linja-auto lähestyi ratsukoita. Linja-auto pysähtyi ja poliisit olivat juuri ohittamassa sitä, kun sen takaa ilmestyi pyöräilijä suoraan ratsupoliisi Eino Tuomen hevosen eteen. Hevonen kompastui pyörään ja Tuomi suistui satulasta, jääden toisesta jalasta roikkumaan jalustimesta. Pelästynyt hevonen säntäsi tiehensä ja Tuomi raahautui hevosen perässä, saaden kallonmurtuman. Tuomi kuoli sairaalassa noin tunnin kuluttua.
17. helmikuuta 1966 karkasi ratsumies Hennalan varuskunnan päävartiosta Lahdesta. Mies oli ottanut mukaansa konepistoolin ja panoslippaita. Karkurin oletettiin hakeutuvan takaisin kotiseudulleen Helsinkiin, minkä vuoksi pääkaupunkiseudun poliisille ilmoitettiin pakenemisesta aamuyöllä.
Poliisi sijoitti partioita Lahden suunnasta Helsingin tuloväylälle ja aamuyöllä paikalle komennettiin konstaapelit Timo Mikkola ja Reino Harjunpää ajoneuvoja tarkistamaan. Partio oli Malmilla jonkin matkaa Viikin tienhaarasta Lahteen päin. Kello kuuden jälkeen paikalle ajoi säiliöauto, jolta karkuri oli saanut kyydin. Poliisien alkaessa tutkia ajoneuvoa hän syöksyi karkuun. Konstaapeli Harjunpää näki tämän ja antoi pysähtymiskäskyn. Tähän mies vastasi ampumalla konepistoolilla kohti Harjunpäätä.
Harjunpää kuljetettiin henkilöautolla Malmin sairaalaan, jossa ei voitu tehdä mitään hänen pelastamisekseen. Ampuja saatiin kiinni myöhemmin, mutta pidätystilanteessa hän teki vielä vastarintaa ampumalla poliisia kohti. Surmaaja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja ikuiseen kansalaisluottamuksen menettämiseen.
Kesäkuussa 2007 ylihärmäläinen 20-vuotias nuorukainen osallistui Kalajoella järjestettyihin Bimmerpartyihin eli BMW:n omistajien vuotuiseen kokoontumisajoon. Paikalla oli noin 10 000 kävijää ja 2 000 Bemaria. Mies oli hankkinut itselleen vuoden 1984 kirkkaankeltaisen BMW 325:n ja vaihtanut siihen tehokkaamman moottorin. Mies päätti lähteä ostamaan tupakkaa, vaikka ei ollut ajokunnossa. Kaksi kaveria tuli kyytiin.
Huoltoaseman pihalla oli käynnissä kuminpolttonäytös, josta nuori mies innostui. Sattumalta lähes samalla hetkellä, kun mies aloitti ajoneuvonsa pyörittämisen, asemalle tuli poliisin siviilimallinen auto. Partio kiinnitti huomionsa vaarallisen oloisesti liikkuvaan autoon ja päätti ottaa kuljettajan puhutteluun. Kuljettaja päätti toisin eikä välittänyt poliisiauton punaisesta pysäytysvalosta.
Kuljettaja karkasi liikenneasemalta ja ajoi valtatie 8:lle. Alkoi pakomatka kohti etelää, perässä poliisipartiot ja tehtävään liittynyt moottoripyöräpoliisi. Kuljettaja ei reagoinut useisiin poliisin pysähtymismääräyksiin vaan jatkoi ajoa vaarallisesti ohitellen. Auton vauhti oli pahimmillaan noin 200 kilometriä tunnissa.
Kokkolan poliisin kenttäjohtaja määräsi partion estämään hurjastelijan etenemisen. Kälviän kohdalla vanhempi konstaapeli Gudmund Lindström oli asettamassa piikkimattoa, kun BMW:n keula osui häneen. Poliisi lensi yli sadan metrin mittaisen matkan ja paiskautui asfaltille. Lindström kuoli välittömästi.
Lindströmin partiokaveri kertoi esitutkintapöytäkirjassa: Katselen Gudin suuntaan, mutta en näe mitään liikettä. Minusta tuntui, että kaikki kesti todella kauan ja jouduin olemaan paikalla yksin pitkään. Näin ei ilmeisesti tosiasiassa tapahtunut mutta siltä minusta tuntui.
Yliajajan autossa olleet loukkaantuivat vain lievästi ja heidät saatiin kiinni välittömästi. Kuljettajan verestä mitattiin yli kolmen promillen lukema. Käräjäoikeus tuomitsi ajajan 3,5 vuoden mittaiseen vankeusrangaistukseen muun muassa törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä rattijuopumuksesta. Myöhemmin hovioikeus kovensi tuomion viiteen vuoteen.
Vapaa-ajalla tapahtuneita surmia
Poliisilla on velvollisuus puuttua rikoksiin vapaa-ajallaan, jos on estettävä vakava rikos tai yleistä järjestystä ja turvallisuutta uhkaava vakava vaara.
Vanhempi konstaapeli Eero Immonen oli kävelyllä perheensä kanssa illalla 22. joulukuuta 1940 Lappeenrannan keskustassa. He tapasivat Kauppakadun ja Oksasenkadun kulmauksessa kolme häiritsevästi käyttäytyvää miestä. Vaikka Immonen oli vapaalla, meni hän miesten luokse ja kehotti heitä poistumaan paikalta.
Miehet olivat poistumassa, mutta hetken kuluttua yksi miehistä ampui Immosta takaapäin kuitenkaan osumatta. Kun Immonen kääntyi, mies ampui uudelleen nyt osuen. Ampuja lähti pakenemaan, mutta Immosen onnistui saamaan hänet kiinni ja selättämään alleen. Immonen kuitenkin kuoli välittömästi tämän jälkeen. Muut paikalle saapuneet poliisit ottivat ampujan ja tämän seurassa olleet miehet kiinni.
Kaksi miestä olivat ryöstämässä Tornion Osuuspankkia, kun pankin parkkipaikalla vapaalla ollut ylikonstaapeli Vilho Mustakangas pisti tilanteen merkille. Pankkisalissa ryöstäjät pakottivat kaksi asiakasta makuulle lattialle. Toinen asiakkaista pakeni ulos ryöstäjä perässään. Mustakangas oli menossa juuri pankkiin selvittämään tilannetta, kun hän kohtasi ovella ryöstäjän. Mies ampui Mustakangasta, joka kuoli välittömästi. Ase oli anastettu vuotta aiemmin urheiluliikkeen murron yhteydessä. Ryöstäjät saatiin kiinni muutamassa tunnissa ja koko ryöstösaalis, noin 50 000 mk, takaisin.
Järvenpäässä ravintola Rivolin eteisaulassa tuli riitaa poislähtevien nuorten miesten välillä. Ravintolan vahtimestari oli siirtänyt toisen miehistä eteiseen ja ravintolassa iltaa viettänyt vanhempi konstaapeli Petri Henriksson meni varmistamaan, ettei riita jatkuisi. Mies tönäisi Henrikssonia niin että tämä kaatui, löi päänsä lattiaan ja sai kallovamman. Henriksson kuoli seuraavana päivänä Töölön sairaalassa.
Entisen tai nykyisen kollegan surmaamat
Osassa poliisisurmissa tekijät ovat olleet surmatun poliisin työyhteisön nykyisiä tai entisiä jäseniä. 1930-luvulla tapauksia oli kolme. Kahdessa niistä oli selkeä väkivaltainen tarkoitus surmata poliisi. Yhdessä tapauksessa väkivaltaa käytti poliisi, joka oli oikeuden tuomion mukaan syyntakeeton.
Aamulla 27.9. 1934 Helsingin poliisilaitoksen etsivä Uuno Lähde sai tehtäväksi tutkia pyörävarkautta Esplanadinkatu 22:ssa sijaitsevassa huutokauppakamarissa. Siellä Lähde pidätti entisen etsivän Harry Antellin varkaudesta epäiltynä. Antell kertoi tapaavansa rikoskumppaninsa, entisen etsivän Harald Lönnströmin, Bulevardin ja Yrjönkadun kulmassa.
Lähde oli mennyt Antellin seurassa paikalle ja siitä he lähtivät Yrjönkatu 7:ssä sijaitsevaan kellariin, jossa piti olla varastetun tavaran kätkö. Kellarissa Lönnström osoitti Lähdettä aseellaan Antellin ottaessa Lähteen Browning-pistoolin. Tämän jälkeen he pakottivat etsivän kellarikomeroon, jossa sitoivat hänet ja vetivät säkin tämän päähän. Antell meni kertomansa mukaan löysentämään säkin naruja, kun hänen kädessään ollut ase laukesi ja luoti osui Lähteeseen. Miehet pakenivat paikalta ja jättivät haavoittuneen Lähteen virumaan kellariin.
Keskipäivällä etsivä Lähde löydettiin pihalta verissään. Hän menehtyi 6. lokakuuta 1934 vammoihinsa. Lähde ei pystynyt puhumaan, mutta hän kirjoitti tupakkalaatikon kanteen: Ent. etsivä Antell ampui minua. Antell ja Lönnström pidätettiin. Molemmat olivat Lähteen entisiä työtovereita. Antell tuomittiin elinkautiseen kuritushuonevankeuteen ja menettämään kansalaisluottamuksen ainiaaksi. Lönnström vapautettiin hovioikeuden päätöksellä vuonna 1935.
Sunnuntaina 6.2.1938 iltapäivällä nuorempi konstaapeli Gunnar Hjortman meni kerrostaloon Tampereella Hämeenpuiston ja Puuvillatehtaankadun kulmassa. Hän soitti huoneistojen ovikelloja, tiedusteli olematonta henkilöä ja käyttäytyi muutenkin kummallisesti.
Asukkaat ottivat yhteyttä poliisiin. Paikalle lähti ylikonstaapeli Oiva Vartia. Hän tapasi Hjortmanin C-portaan kolmannessa kerroksessa. Todistajan mukaan Vartia oli kysynyt rauhallisesti, mitä konstaapeli oli puuhannut. Tuolloin Hjortman tönäisi ylikonstaapelia ja pakeni A-portaan ylimpään kerrokseen. Vartia seurasi häntä hissillä, jonne Hjortman ampui hänet.
Paikalle hälytettiin lisää poliiseja ja Vartia toimitettiin sairaalaan, jossa hänet todettiin kuolleeksi. Hjortman pidätettiin, mutta kuulusteluissa hän ei puhunut mitään. Kävi ilmi, että Hjortman oli viime päivinä käyttäytynyt oudosti vaikuttaen ettei hän ollut oikein tasapainossa. Edellisenä kesänä hän oli sairastunut vaikeaan sokeritautiin, mutta oli kyennyt palaamaan töihin. Hjortman todettiin oikeudessa syyntakeettomaksi ja lähetettiin hoitoon.
Illalla 17.4. 1939 nimismies Otto Korhonen kutsui konstaapeli Hannes Monnin virkahuoneeseensa. Monnista oli tehty ilmoitus, että hän harjoittaa laitonta taksitoimintaa. Ammattiautoilija Onni Laitinen oli ilmoituksen takana. Korhosen ja Monnin keskustelu äityi riidaksi, minkä seurauksena Monni veti pistoolin ja ampui Korhosta kolmesti. Tämän jälkeen Monni lähti kirkonkylään missä sai näkyviinsä ilmoituksen tehneen autoilija Laitisen. Monni ampui kohti Laitista, mutta osui tämän vieressä istuvaan Unto Kiljuseen. Tämän jälkeen Monni jatkoi matkaa poliisiasemalle, jossa hän ilmoittautui ja hänet pidätettiin.
Onnettomuuksia virkatehtävällä ja tapaturmia harjoituksissa
Toukokuun 17. päivä 1941 lähtivät nuorempi konstaapeli Johan Stålstedt ja laivuri Albin Linberg viemään sokeaa Karl Arne Åbergia veneellä Gäddragista Härkäpäähän. Matkalla Åberg torkahti ja herättyään kavahti pystyyn niin voimakkaasti, että vene kaatui. Linberg onnistui uimaan 200m matkan rannalle ja hälyttämään apua. Sillä välin Stålstedt ja Åberg olivat hukkuneet.
Viimeisen 30 vuoden aikana on ollut kaksi tapausta, jotka ovat olleet traagisia ja valitettavia vahinkoja harjoitustilanteissa. Tampereella Poliisikoululla lokakuussa 1995 kenttä- ja hälytystoimintataktiikan kurssilla harjoiteltiin vaarallisen henkilön kiinniottoa. Harjoitukseen osallistuneen poliisin ase laukesi osuen maalihenkilönä olleeseen vanhempaan konstaapeli Kuisma Pihlajaan. Tapahtuma myötä poliisiin tuli uudet aseenkäsittelyn turvaohjeistukset. Pudasjärven poliisiaseman ampuharjoituksessa sai surmansa vartija Jyrki Päiväniemi vuonna 2010.