Poliisien työtehtävien ydintä ovat ihmisten haastava, rikollinen tai muu ei-toivottu käyttäytyminen. Ihmiset satuttavat toisiaan, vahingoittavat toisten omaisuutta, rikkovat sääntöjä, tappavat, varastavat ja valehtelevat. Käsitys maailmasta ja asioiden näkeminen vain pahuuden näkökulmasta voi kyynistää. Epäilemistä ja epäluottamusta on pidetty eräänlaisena poliisien ammattitautina.
Poliisi kokee yllättäviä vaaroja kentällä. Kun joutuu valmistautumaan pahimpaan, mieli ylivirittyy. Traumatisoivia voivat olla mm. väkivallan kohteeksi joutuminen, kuolemaan johtaneet onnettomuudet, aseelliset uhkatilanteet, lapsiin kohdistuneet rikokset, työkaverin kuolema tai oma vammautuminen. Lisäksi poliisin tehtäviin kuuluu kuolinviestin vieminen omaisille.
Traumaattisia kokemuksia kohtaavat myös tutkintaa tekevät poliisit. Tilanteet eivät tule heille yleensä yllättäen, mutta saattavat koskettaa poliisia syvästi. Esimerkiksi lapsiin kohdistuvia rikoksia tutkivat poliisit altistuvat kuormittaville asioille päivittäin ja pitkään, mistä seuraa kumuloituvaa stressiä.
Kriittisessä tai väkivaltaisessa tilanteessa ollut poliisihallinnon työntekijä voi saada tukea purkukeskustelusta poliisiyksikön sisällä, työterveydestä, seurakunnalta ja posttraumatyöpajoista.
Poliisin ammattirooli tai virkapuku eivät aina suojaa traumatisoitumiselta. Ei ole kyse ihmisen heikkoudesta tai henkilökohtaisesta valinnasta, milloin traumatisoituu ja milloin ei. ©Sami Hätönen.