Poliisipapin kanssa voi keskustella luottamuksellisesti mistä tahansa asioista niin poliisit, rikoksen uhrit kuin poliisin kiinniottamat, rikoksesta epäillyt henkilöt. Helsingin poliisilaitoksen poliisipappi Jaani Vilkkilällä on aina mukana risti, jonka saa myös omaksi, jos haluaa. Seurakunnan työntekijät tai sosiaaliviranomaiset lähtevät nykypäivänä usein poliisin mukaan viemään kuolinviestiä. ©Jarkko Järvinen/Poliisimuseo.
Järkyttävät aistiärsykkeet kuuluvat niin järjestyspoliisin tehtäviin kuin väkivaltarikostutkintaan, onnettomuuksien ja kuolemansyyn selvityksiin. Poliisit näkevät kuolemaa, pahoinpitelyiden ja kaltoinkohtelun sekä onnettomuuksien ja itsemurhien uhreja. Mielenterveyspotilaiden ja päihderiippuvaisten asumukset voivat järkyttää. Toimistossa tapahtuva tutkinta ei suojaa väkivallan näkemiseltä ja kuulemiselta, sillä esitutkinnassa rikostutkijat käyvät läpi esimerkiksi yksityiskohtaisia, väkivaltaa sisältäviä kuvia, ääniä ja videoita. Erityisen traumatisoivaa materiaalia on CSAM-aineisto (Child Sexual Abuse Material), kun selvitetään lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia. Poliisilla on käytössä pelikonsoleita, jotta tutkijat voivat pitää ajoittain 20 minuutin mittaisen pelitauon vähentääkseen käsittelemänsä traumaattisen materiaalin haitallisia vaikutuksia mielenterveydelle.
Koettu väkivalta tai sen näkeminen aiheuttavat henkistä kuormitusta, joka pitkään jatkuessaan on hyvinvoinnille vahingollista. Edelleen osa poliiseista kokee, että jossakin määrin väkivalta kuuluu poliisin työn luonteeseen eikä kaikkia poliisin kohdistuneita väkivaltatapauksia ilmoiteta eteenpäin. Jos henkilö on vastustanut poliisia vain fyysisellä voimalla, suhtautuu poliisi usein tähän tavanomaisena, poliisin työhön kuuluvana tapahtumana. Ilmoituksia tehdään herkemmin, jos poliisia on puraistu, syljetty kohti kasvoja tai revitty hiuksista.
Haastavien asiakastilanteiden jälkeen poliisikin voi tuntea usein pelkoa, syyllisyyttä, kostonhalua tai häpeää. Ellei tilannetta käsittele jälkikäteen, työkyky ja työssä viihtyvyys saattavat joutua koetukselle. Arkielämän stressi on erilaista kuin haastavien asiakastilanteiden. Tapahtuman jälkeiset ajatukset ja tunteet voivat olla normaalista poikkeavia, epämiellyttäviä ja häiritseviä. Mieli ylivirittyy, mikä on reaktio haastavaan tilanteeseen. Tälle on biologinen ja fysiologinen selitys: uhkaavasta ja vaarallisesta tilanteesta selviytyminen vaatii suorituskyvyn kohottamista, aistien terävöitymistä ja päätöksentekoa. Mikäli stressitaso kohoaa liian korkealle, aiheuttaa se päätöksenteossa huonoja ratkaisuja ja suorituskyvyn alentumista, koska stressi osoittautuu liian kuormittavaksi.
Poliisien uupumus kasvussa
Poliiseja koskettavat voimakkaat työstä suoriutumisen paineet. Työtä tulisi kyetä tekemään huolellisesti, tasapuolisesti ja lainmukaisesti, mutta samaan aikaan tehokkaasti, nopeasti ja priorisoiden. Moni poliisi kokee joutuvansa kamppailemaan voimavarojen ja vaatimusten epätasapainon kanssa. Työn suuri merkitys itselle, kansalaisten arvostus ja odotukset sekä vahva moraalikäsitys saattavat voimistaa kokemusta, etteivät työn vaatimukset täyty riittävästi. Esimerkiksi Suomen Poliisijärjestöjen liiton (SPJL) oman poliisien työhyvinvointikyselyn 2019-2022 vastauksissa näkyi työn kuormittavuus, pakkotahtisuus, jaksamisen haasteiden ja kumulatiivinen stressin kasvu. Tämä ei ole vain suomalainen ilmiö, vaan on nähtävissä myös muissa Euroopan maissa.
Poliisi on käynyt läpi useita rakenteellisia muutoksia vuodesta 1996 lähtien. Poliisien määrä laski aina vuoteen 2017 asti ja oli alimmillaan noin 7300. Samaan aikaan toimintaympäristön muutokset ja kansainvälistyminen lisäsivät poliisin työtehtäviä. Tuloksena on ollut, että vaativaa työtä hoidetaan vähenevällä henkilöstöllä. Poliisien henkilö- ja talousresursseja säätelee poliittisen päätöksenteon linjaukset. Vaikka poliisin työtehtävät ovat lisääntyneet, uusien työtekijöiden palkkaaminen ei ole aina rahaa. Poliisit ovat ilmaisseet huolta työperäisestä uupumisesta, joka voi ilmetä eri tavoin. Tavallisesti tunteensa hallitseva poliisi voi raivostua äkillisesti tai on jatkuvasti väsynyt. Hyväntuulinen kollega muuttuu ilottomaksi tai ajatukset synkistyvät ja kyynistyvät.
Loppuvuodesta 2024 suomalaisten poliisien tekemät itsemurhat nousivat esiin uutisissa, kun vuoden aikana neljä poliisia oli päätynyt itsemurhaan. Tarkkoja tilastoja ei ole vertailtaessa Suomen poliisien itsemurhakuolleisuutta muiden maiden poliisien itsemurhakuolleisuuteen. Poliisien itsemurhien taustalla vaikuttavat yksilölliset, ammatilliset ja organisatoriset tekijät. Keskeisiä riskitekijöitä ovat altistuminen traumaattisille tapahtumille, posttraumaattinen stressi, mielenterveysongelmat sekä työstä johtuva kuormitus, kuten vuorotyö, pitkät työpäivät ja unihäiriöt. Yksityiselämän kriisit, voivat osaltaan lisätä riskiä. Poliisin ammattiin liittyvät korkeat normit, haavoittumattomuuden ihanne ja avun hakemisen välttely voivat joskus estää ongelmien varhaisen tunnistamisen ja hoidon.
Asenne viranomaisiin on muuttunut
Uutiset ovat tuoneet esiin ihmisten asennoitumisen muuttumisen viranomaista, erityisesti poliisia kohtaan. Poliisin auktoriteetin kyseenalaistaminen on lisääntynyt. Tämä voi olla osasyy väkivaltaisuuteen, jota poliisit enenevässä määrin kohtaavat virantoimituksessa. Toimintaympäristön muutokset tekevät poliisin työstä yhä haastavampaa, eikä vajailla resursseilla tehtävistä selviytyminen ole helppoa. Poliisi kehittää taktisia toimintatapoja kaiken aikaa, jotta vallitsevan toimintaympäristön haasteisiin pystytään vastaamaan paremmin.
Vuonna 2019 noin joka viides kenttäpoliisi kohtasi väkivaltaa kuukausittain, osa jopa viikoittain. Yleensä poliisiin kohdistuvan väkivallan motiivina on kiinniottamisen välttäminen. Rikoksesta epäilty pyrkii esimerkiksi potkuilla ja lyönneillä pääsemään poliisin otteesta karkuun. Vahingoittamistarkoituksessa tehty väkivalta on enemmän huolta aiheuttavaa. Motiivina voi olla kostonhalu, jos henkilö on pettynyt yhteiskuntaan ja purkaa aggressiotaan väkivallalla. SPJL:n puheenjohtaja Jonne Rinne käyttää ilmaisua ”Blue light sabotage”, mikä tarkoittaa sinivilkuin varustettujen viranomaisten eli poliisin, ensihoidon tai pelastuslaitoksen hälyttämistä tekaistulla hätäilmoituksella haluttuun paikkaan, jossa sitten viranomaisia vahingoitetaan esimerkiksi kivittämällä, heittämällä pulloja tai ampumalla ilotulitteilla kohti. Myös vakavammat väkivallanteot ovat mahdollisia. Pohjoismaissa blue light sabotage -ilmiö on huolestuttanut erityisesti Ruotsissa.