Pihtiputaan poliisisurmien suruliputus Poliisiopistossa vuonna 1969.
Vanhempi konstaapeli Reino Harjunpää surmattiin virantoimituksessa Helsingissä 17.2.1966 ja hänen ruumiinsiunauksensa tapahtui Jalasjärvellä 27.2.1966. Kuvassa arkku saatetaan Helsingin rautatieasemalle Jalasjärvelle kuljettamista varten.
Yhdenkään tehtävän jäljiltä ei tulisi jäädä tyhjiä haalareita. Tänään monien ajatuksissa on kollega, joka menehtyi työtehtävällä viisi vuotta sitten. Länsi-Uudenmaan poliisilaitos, facebook-päivitys 17.6.2021
Kollegan kuolema virkatehtävällä on aina valtava järkytys työyhteisössä. Se tapahtuu yllättäen ja odottamatta. Useimmiten tilanteessa on ollut mukana lähin partiokaveri tai toimintaryhmän jäsenet, joille asia on erityisen kova paikka. Nykyisin traumaattisen tilanteen läpikäymiseen poliisilla on ensivaiheessa jälkipuintijärjestelmä ja myöhemmin traumatyöpajoja sekä työterveyspalvelut. Lisäksi Helsingin poliisilaitoksella on poliisipappi, jonka kanssa voi keskustella halutessaan.
Lähimpien työkavereiden kanssa keskustelu ja muistelu ovat tärkeä osa surutyötä. Tämän merkitystä monet poliisit ovat korostaneet. Nykypäivänä poliisin läheisten ja työyhteisön yksityisyyden suojaaminen on tullut entistä tärkeämmäksi, sillä poliisisurma nousee yleensä pääuutiseksi. Niin työyhteisölle kuin omaisille on kuormittavaa mahdollisten huhujen leviäminen sosiaalisessa mediassa ja erilaisilla keskustelupalstoilla. Ne voivat olla jopa tutkintaa haittaavia.
Poliisi on perinteisesti surrut ja ottanut osaa kollektiivisesti työntekijänsä kuolemaan. Kun yksi putoaa rivistä varsinkin ulkoisen väkivallan seurauksena, se koskettaa kaikkia läpi koko organisaation konkretisoiden poliisin ammatin vaaroja. Suomen Poliisilehdessä ja Poliisimies-lehdessä julkaistiin muistokirjoituksia. Nykyään poliisiyksiköiden Facebook-sivuston muistokirjoitukset tavoittavat myös kansalaiset, jolloin he voivat myötäelää surussa ja ottaa siihen osaa. Itse tapahtumapaikalle on tapana tuoda kynttilöitä, pieniä muistoesineitä ja osanottoviestejä. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen Facebook-julkaisussa 18.6.2016 nimimerkki Ylikonstu Porvoosta kirjoitti:
Kirjoittajana haluan esittää vilpittömät kiitokset ihan jokaiselle kirjoituksen lukeneelle, jakaneelle, tykänneelle ja kommentin kirjoittaneelle – kaikkien poliisien puolesta!
Tuki, jota Suomen poliisi on tätä kautta saanut, auttaa meitä jaksamaan työssämme meidän kaikkien turvallisuuden eteen – kiitos!
Sininen tähti.
Näitkö viime yönä taivaalla sinisen tähden? Itseltäni se meni ohi. Jos olisin nähnyt, olisin pysähtynyt kunnioittamaan näkyä hiljaisuudessa. Sininen tähti tuikkii merkiksi Isänmaan turvallisuutta valvoneen virkaveljen menehtymisestä hoitaessaan virkatehtäväänsä.
En nähnyt sinistä tähteä tällä kertaa. Jos totta puhutaan, en haluaisi nähdä sitä koskaan! Suomen taivaalla sininen tähti on onneksi harvinainen näky.
Onko sellaisia edes olemassa? Oli tai ei – kohdista sinäkin tänään katseesi taivaalle ja anna mielikuvitukselle tilaa nähdä sellainen. Vietä hiljainen hetki ja suo hetki ajatuksistasi menetyksen kohdanneille.
Osanotto läheisille, työyhteisölle, koko virkakunnalle ja meille kaikille – yksi meidän kaikkien turvallisuuden eteen töitä tehnyt on pois!
Tulevassa yövuorossa suuntaan katseeni taivaalle…
Vihdin surman jälkeen vuonna 2016 monet poliisit lisäsivät sosiaalisen median profiileihinsa blue thin line -tunnuksen osanoton ja surun merkiksi. Merkki symboloi ihmisiä, jotka asettuvat suojelemaan jotain mitä pitävät tärkeänä. Kaaoksen ja yhteiskunnan välillä on ”ohut viiva”. Myös muilla viranomaisilla on vastaavia, esimerkiksi pelastajilla red thin line ja puolustusvoimilla green thin line. Sosiaalinen median kanavat mahdollistavat, että kollegaa voi muistella vuosienkin jälkeen esimerkiksi vuosipäivinä.
Työyhteisön välittömät surun ilmaisut ovat vaihtelevia, mutta perinteisiä. Menehtyneen poliisin työpisteelle on tuotu henkilön kuva ja sen vierelle kukkakimppu tai kynttilä. Lisäksi kollegan muistolle pidetään hiljainen hetki kaikissa poliisilaitoksissa samaan aikaan.
Joissakin poliisiyksiköissä on virantoimituksessa surmansa saaneiden muistotaulu. Poliisiopiston oppilaskunta alkoi koota 1960-luvulla koko maan kattavaa muistolaattaseinää, johon oli tarkoitus kerätä kaikki itsenäisyyden aikana virantoimituksessa kuolleiden poliisien nimet. Laatat siirtyivät vuonna 2008 Poliisiammattikorkeakouluun. Laattoja on tällä hetkellä 130 kappaletta. Vuosittain laattojen äärellä on muistotilaisuus, johon kutsutaan muun muassa poliisiyksiköiden, ammattiliitto SPJL:n ja omaisten edustajia. Poliisiammattikorkeakoululla on muistopihlaja vuonna 1997 harjoituksessa kuolleen vanhempi konstaapeli Kuisma Pihlajan muistolle. Vuonna 1969 Pihtiputaalla surmatuilla poliiseilla on oma muistomerkki.
Surmatun poliisin hautajaiset ovat olleet usein suuri julkinen tapahtuma. Vanhempi konstaapeli Reino Harjunpää surmattiin virantoimituksessa 17.2.1966 ja hänen ruumiinsiunauksensa tapahtui Jalasjärvellä 27.2.1966. Arkkusaattue kulki Helsingissä kaupunkilaisten seuraamana Senaatintorilta rautatieasemalle, josta arkku kuljetettiin Jalasjärvelle. Tehtaankadulla surmattujen ylikonstaapeli Eero Holstin ja vanhempi konstaapeli Antero Palon siunaustilaisuuteen osallistui ylimmän poliisijohdon lisäksi pääministeri Paavo Lipponen ja sisäasiainministeri Ralf-Erik Enestam.
Siunaustilaisuus on viimeinen hetki sanoa hyvästit partiokaverille ja työyhteisön jäsenelle. Lähimmät työtoverit ovat usein kantajina ja ulkona kirkon sisäänkäynnillä on poliisien kunniavartio. Vanhempi konstaapeli Antti Murtomäki kuoli 14.2.1993 vammoihin, jotka oli saanut pakenevan auton pysäytystilanteessa 5.2.1993. Vanhempi konstaapeli Esa Elenius, joka oli 6 vuotta Murtomäen partiokaverina, koiravänkärinä, muistelee siunaustilaisuutta:
Antin hautajaaset silloon 93 pirettihin juhulallisin menoon syntymäkuntansa Lapuan kirkos. Paikalla oli isoonta johtoa Urposta myäri ja palio tyäkaveria. Lapualaaset täytti kirkon penkit. Kirkon siunaustilaasuuren ja seurakuntataloon puheetten ja syämisten jäläkehe mentihi Simpsiön hautuumaalle. Hautuumaan pitkää käytävää pitki muutaman Helesingin poliisisoittokunnan soittajan soittaes Narvan marssia tyännethin tyävuaron poikien kans ruumiskärryjä..Et voi uskoa, että arkku siinä kärrys ja siinä oleva miäs, miäs jonka kans istuut kuutisen vuatta samas autos,oli se! Narvan marssin patarummun jysährelles oli tunne, että ny vallattaas vaikka Venäjä. Esa Elenius, sähköpostiviesti 23.9.2025.
Huhtikuussa 2025 järjestettiin surmansa saaneiden ja vammautuneiden poliisien kunniaksi kolmella paikkakunnalla Suojelusenkeli-konsertit. Konsertit järjestettiin yhteistyössä Helsingin, Hämeen ja Itä-Uudenmaan poliisilaitosten sekä Suomen Poliisijärjestöjen liiton ja Poliisin Tuki ry:n kanssa. Poliisin Tuki ry koordinoi käsiohjelmamyynnin tuoton palveluksessa vammautuneille poliiseille.